Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Rialla tiineyden 6.viikko meneillään:
Tiineys 5-6 viikkoa: Nyt sikiöt muistuttavat jo aivan oikeita pieniä koiranpentuja! Sikiöiden sydämet sykkivät yli 200 kertaa minuutissa. Varpaat ja kynnet muotoutuvat. Emon paino alkaa nousta. Tiineyspäivänä 42 on aika antaa kantavalle emolle matohäätökuuri. Varmista apteekista matohäätölääkkeen soveltuvuus tiineelle koiralle.
- www.elainlaakari.fi-

Ria huilailee ja nauttii lämmöstä kyljessäni tai takan edessä, kun ulkona lämpömittari näyttää alta +10°. Tunnin metsälenkit sujuvat hyvin. Dubsi pitää huolen, että pysähdyksiä on matkalla paljon... pitäähän sen päästä jättämään posteja muille metsässä kulkijoille. Käärmekammoisena kuljemme metsäautoteitä pitkin, jottei Ria ja kyy törmää toisiinsa samalla mättäällä.

Molemmat koirat ovat saaneet matolääkitykset, AXILUR®vet 1tbl kolmena päivänä peräkkäin ruokailun yhteydessä. Lääke on tietääkseni laajakirjoisin koirien käsikauppamatolääkkeistä ja se tehoavan hyvin suolinkaiseen.

Rian nappularuokaa vaihdetaan RC HT42d alkutiineysruoasta pikkuhiljaa RC Starteriin. Lisukkeet pysyvät samoina Dubsin kanssa... viime aikoina aika kalapainotteista sattuneista syistä:) (Markun kalastusinnostuksen vuoksi) Luina on broilerinsiipiä, koska riistaluut alkavat ehtymään pakkasesta ja ne kovettavat molempien koirien vatsat, lähinnä sen tekevät ydinluut. Niiden kanssa pitää muistaa antaa ruoan kanssa jotain öljypitoista. Rian paino on aika hyvin aisoissa, nousua nyt reilu kilo astutuksesta.

Mammalomani alkaa huomenna ja sormet syhyvät jo pikku muutostöihin kotona... akkuporakone on jo latauksessa... kuinka ollakaan WC:ssä:)


 

Ensimmäinen virallinen mammalomapäivä/säästövapaapäivä... tämä päivä on pyhitetty suunnittelulle, rästissä olevien hommien ajattelemiselle. Pitäisiköhän tehdä oikein lista, jotta voisi kauhistella!

Saarimökille lähtö siirtyy aina vain... pääsiäisenä jäät olivat vieneet saaren laiturin viereiseen pikkusaareen tehden koirien saamisen saareen mahdottomaksi kahluuretkeksi liukkailla rantakallioilla... luovuimme ajatuksesta. Viikonlopuksi piti yrittää uutta yritystä saareen, mutta kylmyys pisti ajatukset vielä siirtämään veneilyä. Toivottavasti ehdimme vielä saareen ennen Rian synnytystä!

Päivänliikuntatapahtuma oli kävely linjalta Myllytien yli kodalle, sieltä metsäautotietä riistapelloille, joissa löytyi molemmille koirille ajanvietettä nuuskuttelun merkeissä...kuka, KUKA täällä on käyskennellyt... sorkanjäljet savessa paljastivat ainakin yhden peuran vierailun pellolla.

Riistapellolta metsäautotietä pitkin kohti metsämökkiä. Matkalla bongasimme metsurin raivauspuuhissa. Ja tokihan metsurilta löytyi koirille namupalat taskusta. Metsämökille suunnistimme katsomaan, näkisimmekö telkkää tai jotain muuta sorsaa, jotka viihtyvät keväisin metsälammella. Ei ollut sorsia vielä uiskentelemassa... ovat vielä pesimispuuhissa, rauha heille, mutta tikka oli puuhastellut ahkerasti kuivuneen rantamännyn ympärillä.

Metsämökin pihamaa, portaat odottavat kevätsiivousta, mutta tänään on se tekemättömien töiden listauspäivä, ei vielä tekoja...

Ria istuskeli tyytyväisenä portailla auringonpaisteessa Dubsin pitäessä vahtia alhaalla... jospa se metsuri heittäisi meidät autolla kotiin. Tikan lisäksi sammakot ovat puuhastelleet lammella.

Kotona Ria kömpi ruoan jälkeen ensimmäistä kertaa testaamaan mahdollista pentulaatikkoaan.

Pitänee vähän tuunata kaukaloa oman näköiseksi... hirviä, kettuja, tassuja, jos Ria hyväksyy sen käyttöönsä. Ria nukkuu mielellään sänkyni alla... pelkään sen maavaran käyvän kohta liian matalaksi levenevälle mammakoiralle.


 

Sunnuntaipäivän ajanvietettä

Kävimme ultaäänivakoilussa Rian ja Dubsin kanssa... miten pennut voivat? Hyvin ne näyttivät voivan, liikkeitä ei paljon näkynyt, sydämet löivät, koot näyttivät varsin samanlaisilta. Minusta siellä asui enemmän, kuin neljä pentua... kiva nähdä sitten toukokuussa lopputulos. Rian mielestä tutkimus oli varsin leppoisa... kiva kun levitetään geeliä vatsaan ja anturalla hierotaan sitä vatsanpeitteisiin. Dubsin mielestä toimitus oli pitkästyttävä... ei mitään kivaa sille, kaikki vaan tolle toiselle.



 

Hei, meillä voidaan hyvin, meillä voidaan paksusti

Ei vaiteskaan, Rian painonnousu on ollut ihan hyvää. Lähtöpaino 10,4 kg on punnittu metsästyskauden loputtua. Lenkkeily ei kuluta samaa, mitä metsässä juoksu ja ruoka nappuloiden osalta muuttui parin viikon viiveellä energiapitoisemmaksi kauden vaihtuessa.

Suositusten mukaan painonnousu astutushetkestä synnytykseen saisi olla enintään 30 %, josta suurin painonlisäys tulisi tapahtua 42. -63. tiineyspäivän aikana. Pentujen kasvusta 75 % tapahtuu sinä aikana aiemmin ennen 42 pv on jo kehittyneet raajat, ruoansulatus, elimistö, hermosto, hengityselimistö, aistit jne.

  • lähde RC:n Tiineen & imettävän koiran opas -

Rian painonkehitys tiineysaikana

       

24.2.2014

10,4 kg

 

lähtöpaino metsästyskauden lopussa

7.3.2014

juoksu alkoi

 

ruoan muutos nappuloiden osalta RC HT 42d, muu ruoka pysyy samana

18.3.2014

astutus

 

 RC HT 42d + kotiruokaa, ruokailu 2 x päivässä

24.3.2014

11,0 kg

6. pv

 RC HT 42d + kotiruokaa, ruokailu 2 x päivässä

15.4.2014

11,2 kg

28. pv

 RC HT 42d + kotiruokaa, ruokailu 2 x päivässä

28.4.2014

11,6 kg

41. pv

 RC HT 42d + kotiruokaa, ruokailu 2 x päivässä

 

 

 

nappuloiden sekaan RC Starteria totutteluksi

1.5.2014

11,7 kg

44. pv

RC HT 42d + RC Starter 70/30 + kotiruokaa, ruokailu 3 x päivässä

6.5.2014

12,2 kg

49. pv

RC HT 42d + RC Starter 60/40 + kotiruokaa, ruokailu 3 x päivässä

8.5.2014

12,2 kg

51.pv

RC HT 42d + RC Starter 50/50 + kotiruokaa, ruokailu 3 x päivässä

 

Astutuksesta laskettuna painonousu on ollut nyt 10,91 %, helmikuulta 17,35 %

Ria pitää itse huolta, että varmasti ruoka-ajat muistetaan. Sen vahtipaikka on terassin oven edessä katsekontaktissa keittiöön ja ruokalaatikkoon. Toissapäivänä olin myöhässä ruokien kanssa ja Ria päätti puuttua asiaan. Keittiön työtasolla oli näkkileipäpaketti, jonka se nappasi ja mutusteli tyytyväisenä näkkärinpalaa, kun tulin kotiin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun meillä koirat ottavat omin lupiansa mitään pöydiltä… Dubsi nyt ei ylettäisikään 8 cm maavaralla.

Tänään isonsin vähän valjaiden ympärysmittaa ennen aamulenkkiä, etteivät purista rouvan kylkiluita. Päivälenkit suuntautuvat edelleen metsään, niihin kulutettu aika vain on pidentynyt… ennen lenkkiimme kului aikaa 45–60 min, nyt reilusti 1,5 h, vaikka matka pysyykin lähes samana. Dubsi meillä jarruttaa.. naapurin Minnillä on ensimmäinen juoksu synnytyksen jälkeen ja kaikki viesti on tarkastettava ja merkattava. Ria haistelee sillä aikaa varovasti kuusen oksia ja odottelee. Markku vähän jo varoittelee; jospa synnytys alkaa siellä metsässä… ota nyt ainakin pyyheliina mukaan:) VOI noita miehiä!

Öisin Ria nukkuu selvästi raskaammin. Hengitys kuuluu raskaan unen aikana ja kuumaan vatsaan se hakee vilvoitusta paljaalta lattialta sänkyni alta. Vatsa tuntuu hyvin lämpimältä käteen. Rian hemmotteluhoitoon kuuluu päivittäin pehmeällä vauvaharjalla vatsan harjaaminen:) Pussihousuja on ohennettu ja lyhennetty limanerityksen vuoksi.

Tuleva pentulaatikko on jo tuunattu hirvi-, kettu-, tassutarroilla ja Ria on sen katsastanut. Patja lähtee siitä vielä pois ennen synnytystä.



 


8 viikkoa onnellisesti täynnä...

 

Päivät tuntuvat vilistävän vauhdilla eteenpäin. Ria voi erittäin hyvin, maha heiluen se kulkee kepein askelin metsälenkkejä ja vaikuttaa oloonsa tyytyväiseltä.  Ruoka maistuu hyvin, painonlisäys astutuksesta on nyt 2,2 kg. Silmät vähän vuotavat,  johtuneeko se sitten siitepölystä tai proteiinipitoisemmasta ruoasta?

Toissapäivänä kävimme tehosteherpesrokotuksella ja el Jouni Niemi ihasteli Rian rauhallisuutta, tyyneyttä:) Hyvä pistäjä, kun Ria ei edes huomannut pistoa niskassaan, vaan istui kaikessa rauhassa tutkimuspöydällä. Tänään oli vuorossa tiineysrtg. Se meni yhtä rauhallisesti Rian maatessa kyljellään röntgenpöydällä. Pidin vain vähän kiinni etutassuista ja juttelin tyttöjen juttuja Rialle sillä aikaa, kun eläinlääkäri Minna Hakala otti röntgenkuvan. Montako pentua siellä kuvassa näkyykään? Kaksi ensimmäistä ovat asettuneet päät alaspäin, RT, kolmas on kääntymässä RT:ksi neljäs on PT, viides taas RT. Pysyisivät nyt noin, pallopäät:)

Aika kivan näköinen selkärankakin, hyvät nikamavälit.

Dubsi mäykky on heittäytynyt rasittavaksi... naapurin Minnillä on juoksun tärppipäivät meneillään ja Dubsin pitää päivystää pihalla onnenhetkiä. Tasaisin väliajoin se ulisee serenaadin Minnille. Kehoitukset tulla sisälle kaikuvat kuuroille korville, kannan sen sisälle, kun ulvonta äityy taukoamattomaksi, minkä jälkeen se raapii vimmatusti terassinovea, aggggg. Lenkillä kaikki pissat nuollaan ja hidastelut lenkin aikana ovat taakse jäänyttä elämää... naru suorana se kiskoo takaisin pihalle odottamaan edes vilausta Minnistä. Raivostuttava, ärsyttävä, alkukantainen uros!


 

Tiine kohtaa fasaanikukon

Kävelimme rauhallista päiväkävelyä, yhtäkkiä Ria huomasi vastaan tepastelevan voimansa tunnossa oleva fasaanikukon. Minun reaktioni olivat pahasti myöhässä, kun Ria päätti nujertaa tuon saaliseläimen... tiineydestä ei ollut silloin tietoakaan vaan saalis kiilui sen silmien edessä. Kukko päästi sellaisen rääkäisyn lentoon lähtiessään, että minulta jäi muutama sydämenlyönti väliin, HUH. Onneksi Ria oli tiukasti taluttimessa, muuten kukko olisi nyt hengetön.

Ria on aika huvittavan näköinen kävellessään lenkillä... mahanaluskarvat ovat kasvaneet ja hapsottavat sinne tänne näyttäen pallomahan keikkuvan puolelta toiselle joka askeleella. Se on jotenkin ristiriidassa Rian muun olemuksen kanssa... se kulkee pää pystyssä, rinta kaarella häntä viuhkana perässä. Se kulkee niin kuin näyttelykehässä. Tuo pallovatsa ja ohuet jalat ovat vain jotenkin niin huvittavat tuolla asenteella. On vähän leuhka tiine narttu:)

Dubsi jatkaa päivystämistä portin pielessä. Nurmikenttään on painunut jo polku, kun se ravaa aidanvierustaa. Lähestreffit olivat takapihalla aidan raossa... onneksi naapurin Marja huomasi tilanteen.

Makuuhuoneeni pennutusnurkkaan on tulossa pian synnytyshuone kaikkine tykötarpeineen:)

  

......enkö minä voisi olla vaikka täällä, kun minä kerran mahdun ihan hyvin vielä tänne alle?


 

Rauhallista ankkakävelyä

Maaginen 60 tiineyspäivää on saavutettu, vielä olemme kaikki rauhallisia... vaikka täytyy myöntää, että mamman tulee tarkemmin katsottua mitä sieltä tulee, kun Ria kyykistyy:) Ruoka maistuu, lepo on hyväksi, kävely muistuttaa ankan vaappumiselta eteenpäin... taaimmaiset nisät pullottavat ja alimmat pennut ovat laskeutuneet lantioon, varsinkin vasemmalla lantion vieressä tuntuu pennun liikkeitä. Tuo kaikki extra, mikä on kasvanut tuonne takajalkojen väliin.... ei ole enään Rialla ahtaat takaliikkeet. Noin näyttelytermein asiat ilmaistuna:)

Pieniä lisähankintoja eilen kaupasta:

  • pieni digitaalinen vaaka max 5 kg, tarkkuus 1 g sukupuolineutraalissa värissä
  • sormivärit pentujen tassujen ikuistamiseen tuleville pennunomistajille
  • D.A.P.® pentuja tyynnyttävää feromonia, jos tulee jotain ong.....

Elkeitä ilmassa

Ria on aloittanut rauhalliseen tapaansa valmistautumisen tulevaan synnytykseen. Ruokailua se ei ole malttanut jättää vielä väliin/pienemmälle, mutta lämmöt ovat laskusuunnassa;
klo 11 ~ 37,1°C klo 18.45 ~ 37,4°C

Nartun veren progesteronilasku herkistää kohdun seinämän oksitosiinin vaikutukselle ja käynnistää istukoiden irtoamisprosessin. Progesteronitason laskun näkyvin merkki on synnyttävän nartun ruumiinlämmön lasku alle 37°C. Synnytys käynnistyy 24 tunnin sisällä ruumiinlämpötilan laskusta.

  Lähde: Koskentalo; Parempaan pentutulokseen, 2007

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vatsa on tyhjentynyt useamman kerran ja pentulaatikossa se on käynyt petaamassa pari kertaa, muuten elämä jatkuu tavalliseen tapaan. Tänään jäi vakiolenkkimme, n. 4 km metsäkävely päivällä tekemättä, koska Ria halusi kääntyä puolen kilometrin jälkeen takaisin kotiin. Liekö vatsan kipristely tai ulkolämpötilan reilut + asteet hillinneet sen kävelyhajuja. Teen uuden yrityksen lenkistä myöhemmin illalla, koska minusta se on Rialle hyväksi. Metsän tuoksut ja äänet ovat toista, mitä kotipihalla tepastelu.


 

 Rian synnytys
 

Rian synnytys käynnistyi pitkällä latenssivaiheella. Petaamista ja läähättelyä oli perjantain ja lauantain välisenä yönä harvakseltaan. Lauantaiaamupäivällä tahti vähän kiihtyi, mutta edelleen puuskien välit olivat lähes tunnin. Kävimme usein pikkulenkeillä ja Ria tyhjensi suolensa. Vielä klo 16 aikaan sille maistui ruoka ja lenkki sen jälkeen.

Klo 17 alkoi raivokas petaaminen... epäilin Rian yrittävän kaivaa tietä Kiinaan. Loppuvaiheessa se innostui repimään franellipaitaani, joka oli sillä pentulaatikossa. Ponnistamisvaihetta odottelimme aika tovin, Riaa oksennutti, mutta se ei varsinaisesti työntänyt. Ajattelin tulevathan ne pennut noinkin alaspäin. Kun tuntui, ettei tilanne edisty lähdimme vielä välillä parille pyörähdykselle pihamaalle. Kävely selvästi helpotti Rian oloa ja pahoinvointi lakkasi.

Hetken haisteltuaan pihamaalla Ria halusi sisälle ja vihdoin neiti A, pentueen isoin tuli maailmaan, omassa kalvopussissaan takatassut edellä. Tomera tyttö, joka piti heti huolen, että ternimaidot kuuluvat sille ollen yli tunnin yksin nisillä. Tuntui, ettei Rialla ollut painontunnetta, ärsytin hetken hieromalla sen nisiä kiihdyttääkseni oksitosiinhormonin eritystä, niin kuin teemme synnytysalissakin :)
 
Herra B ja herra C syntyivät puli puli... katsoin herra B:tä ja samalla huomasin herra C:n jo syntyneen. Syntymä ajoilla eroa 4 min. Rian levättyä hetken syntyi neiti D lähes valumalla, niinkuin herra E:kin. Kaikki pennut syntyivät kalvopusseissaan, hyvänvärisestä vedestä. Periaatteessa koko synnytykseen kului aikaa 4,5 tuntia. Ei paha ensarilla:)

Nyt pentulaatikosta kuuluu pientä tuhinaa ja vikinää. Ria hoivaa pentujaan. Minä petaan patjan tuohon lattialle sen viereen. Siinä minä nukuin jo viime yön:)

RiaLokin pennuista tarinaa toisaalla.

Pentulaatikossa kuuluu tyytyväinen tuhina... toisinaan vinkumista. Jälkisupistukset vaivasivat Riaa pari päivää synnytyksen jälkeen, mutta nyt emona olo näyttää nautittavalta. Pentujen painot nousevat 40 -55 g päivävauhtia, joten maitoa tulee riittävästi ja kaikki ovat innokkaita syömään... välillä näyttää kuin ne jo saisivat aikaan pientä käsirysyä paikasta parhaan nisän vieressä.:) Ryömimälläkin näyttää pääsevän nopeasti eteenpäin, kun on vain tahtoa.

Pennuille treeniä

Olen aloittanut pennuille Bio Sensor ohjelman kokeilun

Ohjelman tarkoitus on stimuloida pennun aivojen synapsien kehitystä. Pentujen hermoston kehitys on hyvin aktiivista 3-16 vuorokauden iässä, ja treeni tehdään juuri tuossa iässä. Aivosolujen välisten synapsien lukumäärällä on vaikutusta hermorakenteeseen. Mitä enemmän koiralla on synapseja aivosolujen välillä, sitä enemmän se pystyy käyttämään aivojaan. Mitä aikaisemmin sen hermosto alkaa kehittyä, sitä enemmän synapseja ehtii syntyä kriittisen kehitysvaiheen aikana.  Bio Sensor ohjelma sopii myös pentujen sosiaalistamiseen, se totuttaa pentua käsittelyyn. Hyvän hermoston ja stressinsietokyvyn omaava koira pystyy aikuisenakin oppimaan tehokkaammin, ja toimimaan paremmin vaativissakin tilanteissa.

 
Bio Sensor-ohjelman on ajateltu vaikuttavan pentujen:
  • hermoston varhaisempaan kehitykseen
  • parempaan verenkiertoon
  • parempaan vastustuskyky sairauksille
  • parempaan ongelmanratkaisukykyyn
 Bio Sensor-treeni tehdään pennuille 3-16 vuorokauden iässä kerran päivässä. Ohjelman ärsykkeet eivät kuulu sen ikäisen pennun luontaisesti kohtaamiin ärsykkeisiin. Ohjelmaa ei toisteta useammin, sillä liiallinen stressaaminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Pentu kerrallaan käydään kaikki viisi kohtaa läpi:
1. Pystyasento (pää ylös)
Pidetään pentua molemmissa käsissä niin, että se on pystyasennossa, pää hännän yläpuolella. Kesto 3-5 sekuntia.
2. Pystyasento (pää alas)
Pidetään pentua molemmissa käsissä niin, että se on pää alaspäin. Kesto 3-5 sekuntia. 
3. Selkäasento
Pidetään pentua selällään kämmenillä. Kesto 3-5 sekuntia. 
4. Kosketusärsyke
Kutitetaan pentua yhden tassun varpaiden välistä pumpulipuikolla. Kesto 3-5 sekuntia.
5. Lämpöärsyke
Asetetaan pentu mahalleen märälle, jääkaappikylmälle pyyhkeelle. Ei estetä pentua, jos se yrittää ryömiä pois alustalta. Kesto 3-5 sekuntia.

Treenaamassa neiti A



Herra B:n treeni

herra C:n treeni

neiti D:n treeni

Hmmm, eipä tästä haittaakaan pennuille ole. Uskokoon ken haluaa:)

Viikko täynnä ja me kaikki kuusi hengissä!

 Otsikko on kyllä rajusti liioiteltu. Pari yötä kului valvoessa Rian kanssa jälkisupistusten vuoksi, mutta muuten tämä on ollut helppoa ja lokoisaa aikaa. Ria hoitelee pentuja ja minä Riaa. Aikaa jää paljon muuhunkin: takaterassi on homepesty ja maalattu x 2, kasvihuone siivottu, tomaatit+ parpikat+avomaakurkut istutettu, nurmikko leikattu, voikukkia kitketty, roikuttu tietokoneella, seurattu vaalikeskusteluja ja jääkiekkoa.



kaikki syömässä, herra Bkin ylinpänä selällään Rian kainalossa takatassu Rian jalalla

Ria syö paljon. Aamun ensimmäinen tankkaus heti aamukävelyn jälkeen on kello viiden maissa ja viimeinen tankkaus illalla kello kymmenen tienoilla. Kaikki maistuu ja menee. Kuivamuonaa on tarjolla kupissa koko ajan, sen lisäksi tulevat lihat, kalat, raejuuston kera höystettynä 4-5 kertaa päivässä. Vatsa on ollut yhtä kertaa lukuunottamatta kunnossa. Silloin annoin Rialle riisivettä ja keitettyä riisiä  ja tilanne korjautui heti.

Jälkivuotoa oli viisipäivää niukentuen heti jälkisupistusten loputtua. Nisät ovat pehmeät, lämpimät ja maitoa tulee hyvin. Erityisesti taaimmaiset ovat pentujen suosiossa. Ria näyttää imettävän kyljellään tai istuallaan. Ne on sen valintoja, johon en ole puuttunut. Helteellä olisin ajatellut sen haluavan imettää selällään, mutta ilmeisesti se ei ole Rian juttu.

Pennut nostavat painojaan hyvin, B, C, D pennut olivat tuplanneet syntymäpainonsa 5. päivän aamupunnituksessa ja A pentu 6. päivän aamupunnituksessa.  Neidit pitävät huolta, että ovat nisillä tiuhaan, mutta herra C on oman tiensä kulkija joka syö, kun muistaa, pentulaatikossa sillä on kaikenlaista tutkittavaa. Eilinen lämpö (ulkona +27°) uuvutti pentuja ja ne ryömivät etsimään piilopaikkoja pyyheliinojen alta, vain pienimmäinen herra B pysyi tiiviisti pramilla.

Ensimmäinen viikko takana pentulaatikossa ja sehän on pennuilla se kriittisin. Nyt pitäisi olla enempi vähempi voiton puolella.


Tuossa imutuksessa on tekemisen meininki: ensin nyitään nisää, sitten painellaan tassuilla ja imetään nisä kiinni kitapurjeessa


 

Aamutoimet pentulaatikolla

Ria herättää ennen kello viittä. Sillä on kiire lenkille ja hirmuinen nälkä hoidettuaan pentuja koko yön.
1. viikolla ruokin Rian aina kun se tuli pyytämään keittiöstä ruokaa. Nyt 2. viikolla olen palannut päiväjärjestykseen; ruoka-ajat ovat 4 x päivässä... n klo 6, klo 12, klo 17 ja klo 21.
Lenkit kolme kertaa päivässä; 2 kertaa korttelikävelyä, yhden kerran metsään. Metsässä Ria kävelee reippaasti noin 500 metrin matkan, mutta sitten vauhti hidastuu ja se pälyilee minua, josko kääntyisimme takaisin. Kotiovelta se ryntää heti tarkistamaan, että kaikki on pentulaatikossa kunnossa. Omalle pihalle Ria ei suostu tekemään tarpeitaan, vaikka ennen se hädän tullen onnistui hyvin...

Pentujen suojelua sekin, etteivät muut saa selville, mitä aarteita sillä on pentulaatikossa. Näin arvelee asiasta Dubsin kasvattaja Terhi ja hän on varmaan oikeassa. Ria käyttäytyy muutenkin täysin emonvaistojensa varassa suojellen pesuettaan omistushaluisesti.

Rian hoidon jälkeen pentujen punnitus ja niiden makuualustan vaihto.



Neiti A ja herra B suhtautuvat tutkivasti vaakakuppiin, mutta neiti D jatkaa vain uniaan.

Herra C, pentulaatikon tutkimusmatkailija ehtii punnituksen aikana tutkimaan koko puntarin reunat. Reipas pentu, jota ei yhtään pelota vaa'an keinahtelut.




Makuualustoissa olen käyttänyt vaihdellen erilaisia materiaaleja...
tunto-aistihan pennuilla jo pelaa.
Herra C on omaa rauhaa rakastava. Se ei hakeudu muiden kanssa samaan kasaan nukkumaan.




Neiti A:n aamutorkut.
Kaikkien pentujen alavatsat on paljaat vielä karvoista Rian hoitaessa pissa-ja kakkapuuhat nuolemalla


 

 

Jos metsään haluat mennä nyt , niin takulla yllätyt....

Niin kävi meille. Tänään ensimmäistä kertaa puoleentoista viikkoon reippaalla metsälenkillä Rian kanssa. Takametsässä puiden lomassa pilkotti jotain valkoista, joka lähestyi meitä. Se oli vaalea hevonen, keskellä metsää, ilman ratsastajaa, tai ei sillä ollut satulaakaan:) Siinä se seistä tapitti meitä noin 50 metrin päässä ja lähti sitten seuraamaan jonkun matkaa.

Kotona soitin Markulle havainnostamme ja hän otti asioista selvää. Parin, kolmen kilometrin päässä meiltä on hevostalli. Yksi hevosista, Roope oli lähtenyt omille teilleen. Hypännyt metsäautotien puomin yli ja viettänyt aikaa villinä ja vapaana. Saapa nähdä, saavatko omistajat sitä kiinni? Vapaus on aika koukuttavaa...

Ria selviytyi hyvin 40 min lenkistä haistellen metsän tuoksuja, loppumatka hihna kireänä kiiruusti pentujen luo.

Pennut kasvavat päivä päivältä isommiksi, 10 päivää ja painot yli kolminkertaistuneet. Pituuteen on kaikilla tullut lisää pari senttimetriä.

Ilman viilennyttyä pennut hakeutuvat toistensa läheisyyteen. Vaihdoin niille lämpimämmän alustan, jotta ne säilyttävät tasaisen ruumiinlämpönsä.

Päivän kuvat pennuista


 

Silmät aukeavat

Pennuilla ikää 12 päivää ja tänään pentueen ensimmäinen, neiti A avasi silmänsä. Niin syvät, tummat... ihanat.

pieni kuonopää alkaa tummumaan


 

©2017 Kuusipeuran kennel - suntuubi.com